Cosplay-kriisien vuosi./The year of cosplay crisis.

2014.
Onnistumisen ja epäonnistumisen kyyneliä, paljon mielipahaa, ahdistusta ja tunnetta, ettei minusta ole mihinkään. Itsensä alempiarvoiseksi tunteminen, uutuudenviehätyksen haihtuminen. Ensimmäinen esityskisa, suuri määrä uusia kavereita, tunne siitä, että ehkä jopa osaan sittenkin. Itsetunnon nouseminen, kun itse surkeaksi luokittelemaani asua kuvattiinkin enemmän kuin sitä vuoden onnistuneinta asua.
Tästä oli vuosi 2014 tehty.

2014.
Tears of joy and sorrow, a lot of sadness, anxiety and the feeling that I can´t actually do anything. Feeling like I would never be good enough and the "oh my God cosplay is so fantastic" feeling wore off a bit. The first skit competetion, many new friends and the feeling that maybe I can actually do anything. Getting some self-esteem back when people took more pics of my worst costume of the year than they took of my best costume of the year.
That´s what 2014 was made of.

Puvut/The costumes:

Itachi Uchiha, Tampere Kuplii. SiruAliasKid Cosplay as Sasuke.

Levi Ackerman, Animecon.

Cornelia Hale, I didn´t actually wear this one.

Luka Megurine, Animecon & Tracon.

Grell Sutcliff, Tracon.

Hemmetinmoinen kiire koko vuoden ajan, ja saldona viisi asua, joista neljää käytettyä tapahtumissa. Tässä taas nähdään, kuinka iso osa siitä kiireestä muodostuu yksinomaan siitä, ettei esimerkiksi aikatauluta tekemisiään. Pitäisi kyllä opetella.
Kuvaajat ylhäältä alaspäin (näihin löytyy linkkejä sitten pitkin postauksia): Judzle, Daido, äiti, Nina Honkanen ja Katariina Ihalainen.
Henkilökohtaisen mielipiteen mukaan parhaiten näistä asuista onnistui Itachi. Eritoten olen ylpeä tuosta takista, mutta myös hahmouskottavuuden puolesta olen suhteellisen tyytyväinen. Olen harkinnut ottavani shootin vielä hahmolle ominaisemmassa ympäristössä, kenties yhteisshootina Deidaran eli Hennan kanssa. Se nähdään myöhemmin.
Coneissa käytetyistä asuista huonoiten taisi onnistua Levi. Grelliin olen pääsääntöisesti ihan tyytyväinen (tosin se kauluksen olematon sauma pitäisi korjata) ja Lukaan nyt ei suurempia virheitä mahdu, mutta tuo Levi. Ei tuo ole edes se maailman vaikein cossi tehdä, mutta kyseiselle hahmolle ominaisesti se iski minut naama edellä likaan ja vielä kiillotti saapaskorkoaan päänahassani. Tämän vuoksi myös loppuvuosi meni vähän niin ja näin cosplayn kanssa ja myös miettiessä, onko minun mitään järkeä enää jatkaa, kun en kuitenkaan osaa mitään. Note to self: älä ota vertailukohteeksi täysin eri luokassa painivaa asua, se nyt ei ainakaan siinä angstissa auta.
Lopulta herra Sutcliffin esittäminen nosti minut ylös sieltä mutakasasta, ja sain uudenlaista intoa jatkamiseen. Niin paljon, että käytännössä yksi asu ja kaksi puolikasta asua syntyivät käden käänteessä.

The hurry was hellish through the whole year and I made five costumes and I only wore four of them. Here we can notice (once again) that mostly we are in a hurry because we don´t make stuff when we actually have enough time for example. I should learn that.
Photographers from top (there are links in my posts): Judzle, Daido, my mother, Nina Honkanen and Katariina Ihalainen.
In my opinion Itachi was my best costume in 2014. I´m very proud of that cloak but I also look like the character pretty much and so on. I´ve also considered of taking another photoshoot of him, perhaps with Deidara (Henna). We´ll see about that later.
The worst costume in 2014 was Levi. I´m pretty happy with Grell (though I should fix that one non-existing seam) and there aren´t so many mistakes in Luka but that Levi. That isn´t even the most difficult costume to make but, like the character would have done, it made me fall face first in the dirt and after that it polished its boot heel on my headskin. That´s why the rest of the year was something like "do I really have to do this" and I also considered of giving up cosplay because why would I continue when I actually didn´t make anything well? Note to self: never compare yourself to a person who is much more experienced than you are. It doesn´t help at all and it actually makes everything worse.
In the end cosplaying as Mr. Sutcliff lifted me from the dirt and I got some energy to continue cosplaying. I got so much energy that it didn´t take a lot of time to make one costume ready and two costumes half-ready.

Tänä vuonna conitettiinkin poikkeuksellisesti vain kolmessa conissa Desucon Frostbiten muututtua K-18-coniksi. Pitihän minun käydä vielä Kikuconissakin, mutta jostakin syystä en saanut itseäni lähtemään sinne. Liekö tähän vaikuttanut kiireinen aikataulu koulun puolesta.

This year I only visited three conventions since Desucon Frostbite became R18 convention. I was supposed to visit Kikucon too but for some reason I never went there. I guess it had something to do with some school projects.

Kuva netistä./Picture taken from Google.

Ensimmäiseksi käytiin kuplimassa Tampereen puolella. Paikalla olin lauantaina cossikisan merkeissä, ja edeltävän yön valvominen kostautuikin sitten jossakin välissä, kuten myös ylikireät bindit. Ensimmäinen yhteiskisa SiruAliasKidin kanssa tuli tuossa vaiheessa suoritettua. Palkintosijoille emme päässeet, mutta ainakin saimme tuntumaa siihen, mitä tulevaisuus kenties toisi tullessaan yhteiskisojen puolesta. Tampere Kuplii sijoittuu siihen keskivälille näistä coneista.
Olisi nimittäin voinut olla mukavampaakin, mutta kun on puolet aikaa pyörtymispisteessä, niin eipä se hauskanpito turhan helppoa ollut. Ja oli muuten viimeinen kerta, kun bindasin ideaalisiteellä. Älkää tekään bindatko sillä.

The first con I visited in 2014 was Tampere Kuplii. I was there on Saturday because the cosplay contest was then and staying up all night long before it wasn´t very good idea. I also suffered from pain because of my 'binder' which actually wasn´t a proper binder at all. The contest at Tampere Kuplii was the first time on stage with SiruAliasKid. We didn´t win anything but at least we got to know how we work on stage together. Tampere Kuplii was the second best con in 2014 in my opinion (you can disagree).
I would have had better time if I hadn´t been in fainting state almost the whole time. And that was the last time when I used ace bandage as a binder. Don´t use it as a binder. It hurts. A lot.

Virallista kisakuvaa, kuvaajana Santtu Pajukanta./An official contest pic from Kuplii, photographer: Santtu Pajukanta.

Kuva netistä./Picture taken from Google.

Seuraavaksi conitettiinkin Kuopion puolella. Animecon oli vuoden 2014 osalta melkein totaalinen floppi minun osaltani. 3/4 conista onnistui ihan semihyvin, mutta se 1/4 olikin sitten niin pahaa failurea alusta loppuun, ettei ikinä. Oli aikas vähällä, etten saanut jonkinlaista itkupotkuraivaria. Beltsini olen haudannut työhuoneeni kauimmaiseen nurkkaan. Ehkä vielä joskus poltan ne seremoniallisesti roviolla tai jotakin vastaavaa, en ole täysin varma.
Kisalavallakin piti käydä asua pyöräyttämässä, mutta beltsit hajosivat käytännössä päälleni, eivätkä ne näyttäneet ollenkaan hyviltä. Katsellessani muita kisaajia en myöskään oikein osannut sanoa, kuka on aloittelija ja kuka kokenut. Kun pari kokeneiksi luulemaani paljastuikin aloittelijoiden sarjassa kisaaviksi, jätin leikin suosiolla kesken. Ei sillä cossilla! Levistä kyllä ihme kyllä räpsittiin jonkin verran kuvia, kuten myös Lukasta, ja minut jopa tunnistettiin.
Corneliaahan en Animeconiin saanut valmiiksi, ja on äärimmäisen kyseenalaista, nähdäänkö neitiä missään muussakaan conissa. Animecon todella hajotti itseluottamukseni cosplayaajana totaalisesti, ja pitkän aikaa sen jälkeen välttelin edes ompelukoneeni katsomista. Pää meinasi hajota pelkästä ajatuksestakin, että ompelisin jotakin.

The next convention was at Kuopio. Animecon was the worst con I visited in 2014 - this has nothing to do with the convention itself but I felt so sad and bad I can´t even describe. 3/4 of the convention was great but that 1/4 is really awful memory and I don´t want to have those anymore. I almost had "cry, scream, kick the walls and break them" ragequit. My belts are somewhere in my workshop, nowhere to be seen. Maybe someday I´ll keep an execution seremony to them or something like that, I´m not sure.
I was supposed to go on the stage with that costume but the belts broke when I wore them and they looked very awful. When I looked at the other contestants it was impossible to say who was a beginner and who was an experienced cosplayer. When a couple of the contestants told me that they were beginners instead of being in the category of experienced cosplayers I gave up. No contests with that costume! People took pretty much pics of my Levi costume (which was a miracle) and pretty much of Luka too - and somebody actually recognized me.
I was supposed to cosplay as Cornelia at Animecon but I didn´t manage to make that costume and I´m still not sure whether I want to wear it at a con or not. Animecon really broke down my "cosplayer self-esteem" and for a long time I couldn´t even look at my sewing machine. I almost had a few mental breakdowns when I thought about sewing.

Luka tuplattiin! Miwwa Cosplay BRS!Lukana. Kuvaaja tuntematon, krediitit hänelle!/Luka got doubled! Miwwa Cosplay (link in the Finnish part of this text) as BRS!Luka. Photographer: unknown, credits to him!

Kuva netistä./Pic from Google.

Vuoden viimeisenä conina minun osaltani oli Tracon, johon lähdin suoraan äidinkielen tekstitaidon kokeesta. Kisajännitys takoi jo päässä, sillä esityskisaan oltiin menossa ensimmäistä kertaa - ja ensikertalaiseksi siitä jäi ihan hyviä muistoja, tosin nyt olen huomannut omassa suorituksessani niin paljon kohtia, joita olisin voinut tehdä toisin. Niitä kohtia on ihan liikaa. Itkettää.
Grellin cossaaminen kuitenkin palautti itseeni uskon cossaajana, ja nautin hahmona olemisesta todella, todella paljon. Nyttemmin olen mm. hajottanut herran tukkalaitteesta kaikki piikitykset, ja tarkoitus olisikin pestä tuo mokoma ja sen jälkeen stailata ja letittää - seuraavaksi kun Grellistä houkuttelisi tuon Hamlet-OVAn Ophelia-versio...
Tracon oli kuitenkin vuoden paras con, vaikka lauantai-ilta menikin vähän päin sitä itseään. Traconeista olen kuitenkin aina nauttinut; ympäristö on monipuolinen, Tampere-talo tilava ja suurin osa kavereista paikalla. Lisäksi Traconin kisapaikoista kilvoitteleminen on aina se eräs juttu, sillä onhan Tampere-talon lavakin aina uudelleen ja uudelleen hienoa käydä katsastamassa kisaajan roolissa.

The last con I visited in 2014 was Tracon. I had just had the first part of Finnish matriculation exam and during it I felt very nervous because of the contest - it was the first skit contest ever I took part in. I still have happy memories from it but now I´ve started to notice my mistakes and everything I could have done in another way. There are so many mistakes it makes me cry.
When I cosplayed as Grell I got that cosplayer self-esteem back and I really, really enjoyed cosplaying as him. Now I´ve for example broken the wig because I need to wash it and after that re-style it, some spikes and braids - the next Grell costume I´ll make is most likely the Ophelia!Grell from the Hamlet OVA...
Tracon was the best con in 2014 despite the fact that the Saturday night was very awful. I´ve always enjoyed visiting Tracons; there are so many different photoshoot places, there´s enough space in Tampere-talo and I´m able to meet most my friends there. And being a cosplay contestant in Tracon is always the thing to "fight" for.

Nauroin ehkä itelleni sixpackin nähtyäni tämän. Ihan oikeasti nyt, ei näin hyvin ajotettuja kuvia voi olla! :'D Kuvaajana Tytti Levänen./I almost got a sixpack when I laughed at this. Seriously, this is perfectly timed because I didn´t yawn! :'D Photographer: Tytti Levänen.

Eli varsin kisapainotteisesti meni tämäkin vuosi. Lisäksi tuli räpsäistyä pari OC-photoshootiakin ja Lukasta jonkinlainen joulushootti, mutta Lillianin kuvat olenkin jo näyttänyt, ja Lukan kuvat tulevat ainakin cosplay-sivuilleni (bloginkin puolelle varmaan, mutta eivät nyt). Kuvaajana kummassakin shootissa toimi TuikKu, jonka blogiin löydätte linkin sieltä Lillian-päivityksen puolelta.
Ja mitäpä ensi vuosi tuo tullessaan? Suurimman osan olenkin jo paljastanut, sitä salaista cossia lukuunottamatta. Sen verran voin kertoa, että hahmo on sarjasta Akame ga Kill!, joka päättyi juuri jokin aika sitten. Iskin silmäni kyseiseen hahmoon heti hänet nähtyäni, joten hänestäpä sitten saadaan kuulla sitten aikanaan! Tosin luulenpa, että hahmo arvataan samantien, kun saan ensimmäisen vaatekappaleen tehdyksi - sarjan hahmoja kun ei voi sekoittaa toisiinsa.

Pretty much contests once again. I also had a couple of OC photoshoots and a Christmas shoot of Luka but I´ve already showed you pics of Lillian and I´ll upload those Luka pics on my FB page (I guess I´ll upload them also on my blog but not now). TuikKu was my photographer during those shoots and you can find a link to her blog in the Lillian post.
And what happens next year? I´ve already told you almost everything except the secret cosplay. I can tell this much: the character is from anime series called Akame ga Kill! which ended not so long time ago. It was love at first sight when I saw her and I decided to make her costume. I´ll write  more about her soon! Though I guess that you can guess the character immediately when I finish making the first part of her clothing - you can´t really confuse those characters to each other.

Ja cosplay-sivuni ovat keränneet 217 tykkäystä, mikä tuntuu aika mielettömältä siihen nähden, etten kuitenkaan tee mitään maailman monimutkaisimpia asuja. Blogin kaksivuotissynttäritkin ovat ihan kohta, ja ihania lukijoita on kertynyt 49! 0__0
Yllätyksenne (jota lupailin jo viime vuonna) lykkääntyy hieman teknisten ongelmien vuoksi, mutta älkääpä huoliko, saatte sen kyllä! ;)

And there are 217 likes on my FB page which feels very awesome - I don´t make very difficult costumes. My blog is soon two years old and there are 49 wonderful readers! 0__0
Your surprised (which I already promised last year) won´t be discovered this year because of problems with technic but don´t worry, I´ll tell you asap! ;)

-ShinigamiUchiha-

Hieman groteskimpi romanssi. (2/2)/A bit more grotesque romance. (2/2)

Seuraavana vuorossa olikin sen kaulahärpäkkeen tekeminen. Materiaaleina käytin punaista satiinia ja tarranauhaa. Se ei kauaa vienyt! ^^

The next thing I made was the necklace thing. I used red satin and velcro. This didn't take much time! ^^

Seuraavan projektin nimi olikin sitten alushame. Itse hame ei ole sen kummoisempi kuin päällyshamekaan, tässä vain erotuksena se, että käytin erilaista kangasta + vetoketjun sijasta kuminauhaa. Kuvamateriaalia tästä vaiheesta ei juuri sen vuoksi tullut otettua.

The next part of the project was making the petticoat. It´s not very different from the skirt but there are two differences: I used different fabric + I used thick elastic band insted of the zipper. Because of what I just said I didn´t take pictures at all when I made the petticoat.

Myös meikkitesti tuli tuossa nopeasti tehtyä. Faktoja: näyttää paljon paremmalta pitkän matkan päästä, kulmakarvani olivat turkoosimmat luonnossa (joskaan eivät kunnon "Miku-turkoosit") enkä ole innostunut tekoripsien käytöstä. Aikaa tähän ei kulunut kuin pieni hetki. Käytin valkoista kajaalia, mustaa nestemäistä eyelineria sekä melkein liikaa ripsiväriä. Kulmakarvat värjäsin ensin valkoisiksi, ja sitten laitoin päälle sinistä ja vihreää luomiväriä. Tosin, turkoosi väri kannattaa kyllä ihan hankkia, kuvissa tämä tekniikka ei toiminut.


I also made a quick make-up test. Facts: that looks better from a far distance, my eyebrows were more turquoise in IRL (though they weren´t that "Miku turquoise shade") and I´m not interested in using false eyelashes. This only took a little moment. I used white eyeliner, black liquid eyeliner and almost too much mascara. Eyebrows: firstly I dyed them white with white eyeliner and then added blue and green eyeshadow. Though it would be good idea to buy turquoise eyeliner or something because the technic I used didn´t work very well as you can see from the pic.

Seuraavaksi ompelinkin sen korsettitopin. Ei jumalavita, en edes käsitä, mitä onnistuin sössimään, mutta palat olivat aivan järkyttävästi eri kokoisia ja mallikin heitteli sen vuoksi vähän sinne sun tänne. Hoksasin kuitenkin, että topin takakappale istui melko hyvin myös eteen sovitettuna, joten teinkin periaatteessa sitten kaksi takaosaa. Tuo muuten istuu paremmin kuin yksikään muu ennen yrittämäni versio kyseisestä topista. Yksi hieman harmillinen virhe kyllä pääsi käymään, mutta ei siitä sen enempää. Ja toisaalta, enhän minä täysin ohjeiden mukaan tehnytkään, joten eipä se kai virheettä olisi luonnistunutkaan.
Topin materiaalina käytin trikoota, joka ei ole sitä kaikkein joustavinta. Jos olisin valinnut hiemankin joustavamman kankaan, tuskin tästä projektista olisi tullut niinkään hyvää kuin nyt.

The next thing I made was the corset top. *insert some swearing here* I don´t even know what I managed to fail but in the end I had random fabric pieces in different sizes and that´s why the shape of them was also... I don´t even know how to describe it. Then I noticed that the back part of the top would turn out to be pretty good front part too so in practice I made two back parts. That actually looks better than other versions I tried to make of the same top. I managed to make a little mistake but I won´t say anything else about it. Besides I didn´t do almost anything like I was supposed to do so I guess that avoiding mistakes would have been impossible.
I used tricot which wasn´t the most strechable one. If I had chosen a fabric with more strech I guess that this project would have failed more than it did now.

Eikä se niin pahalta näytä, eihän? / Imo it doesn´t looks so bad, does it?

Kuvan krediitit menevät äidille. Tiedän, että ryhtini on ehkä se maailman huonoin, enkä vaivautunut meikkaamaankaan, kun en peruukkiakaan omista (lainaan sen siis kaveriltani). Plus että asu ei ole oikeasti noin oranssi vaan todella punainen, mutta kameran failure.
Mustat sukkahousutkin omistan kyllä jo, niitä en tosin tehnyt itse, enkä juuri kuvanottohetkellä ollut varma niiden lokaatiosta. Tuo asu on melkein hämmentävän punainen, pakko myöntää.

Pic © my mother. I know that my posture is maybe the worst in the world and I didn´t bother to do the make-up since I didn´t have the wig (I´ll borrow it from my friend). The costume isn´t that orange IRL -it´s very red- but my camera failed.
I also own the black leggings/thighs/you know what I mean. I didn´t make them and I wasn´t sure where they were (now I know it but at that moment when we took pics I didn´t know) so that´s why I don´t have them in this pic. That costume is almost confusingly red, really. 

Seuraavassa päivityksessä kerronkin Mikun loppusälät + aloittelenpa sitä Ranskaa - paitsi jos nyt julkaisen tuon yhden päivityksen ennen kuin toimeennun varsinaisesti muuta tekemään.

In next post I´ll tell the rest of the Miku project + I will start to make my France costume - except if I´ll publish that one post before I really start to make something.

Yukiconin cosplay-suunnitelmia.

Pahoittelen muuten hiljaiseloani blogin puolella. Koulu vain on vienyt aika paljon aikaani, ja kaikkea muutakin on sattunut ja tapahtunut. Kyllä tämä tästä vielä!

I´m sorry that I haven posted that much nowadays. School has taken a lot of my time and much else has also happened. I´ll be fine!

-ShinigamiUchiha-

Halloween 2014 - Lillian McRavenhill photoshoot

"Tuskaa, hävitystä, kuolemaa.
Kaikki periaatteessa minun omaa syytäni.
Hiljaisuutta, kauneutta.
Muista - nämä ovat viimeiset sanat...
Jotka kuulet ennen kuolemaasi.
Minun nimeni on Lillian McRavenhill.
Mikään ei ole, miltä näyttää.
En edes minä."

"Pain, destruction, death.
Basically it´s all my fault.
Silence, beauty.
Remember - these are the last words...
That you will hear before you die.
My name is Lillian McRavenhill.
Nothing is what it seems.
Not even me."

Lillian McRavenhill. Mitäpä hänestä kertoisin?
Hän on vanhempi kuin yksikään meistä, lähes 300-vuotias. Silti hän sulautuu joukkoon viekkaasti, saalistaen. Aina ollessaan esillä siis, hänellä kun ei ole omaa kehoa. Hän on Ginevra McRavenhillin toinen persoona, "sisarestaan" poiketen erakko, joka saattaa tulla esiin käytännössä melkein milloin tahansa. Ginevrasta poiketen hänen hiuksensa ovat kellertävämmät, meikkinsä ja asunsa suttuisempi, miltei huorahtava. Jos Ginevra olisi ihminen, hänen persoonansa muutos ei näkyisi hänen ulkonäössään, mutta veljensä tavoin hän on puolinäkki. Genetiikka säätelee täten myös Lillianin ulkomuotoa.
Kuten sanottua, hän on vanhempi kuin me. Hänen tarinansa alkaa viisivuotiaan Ginevran kuolemasta. Samalla tavoin kuin Ulrike, kaksosten äiti, hukutti Walterin, hukutti hän Ginevrankin. Traumaperäinen, kostonhimoinen persoona Lillian sai tästä alkunsa. Ja tämän olion sain tänään vangittua filmille ystäväni toimesta. Lillian on siis roolipelihahmoistani uusin, joka syntyi pääni sisällä vasta jokunen päivä sitten. Olin jo aiemmin harkinnut jotakin McRavenhillin sisaruskaksikon menoksi, sillä erehdyksissäni loin heistä melkein täydelliset oliot. Lillian kehittyi silmänräpäyksessä saatuani idean.
Sanon tässä, että ideani on pitkälti romantisoitu enkä halua sillä loukata ketään. Tiedän, ettei kyseinen häiriö ole leikin asia, mutta enpä sitä leikin asiaksi tarkoittanutkaan.

Lillian McRavenhill. What should I tell about her?
She is older than any of us, she is almost 300 years old. Still she is able to become one of us for a hunt. She is very clever - when she is unleashed because she doesn´t have her own body. She is Ginevra McRavenhill´s another person. Unlikely her "sister" Lillian prefers to be alone. Her hair has greater shade of yellow than Ginevra´s hair and Lillian also has pretty messy make-up and outfit - that combination almost makes her look like a slut. If Ginevra was a human it wouldn´t be seen when she switched a personality but like her brother she is a half kelpie. It´s all because of genetics that Lillian can actually be seen and recognized by her looks.
Like I said she is older than any of us. Her story begun when 5-year-old Ginevra died. Ulrike, the mother of the twins, drowned Walter and also Ginevra. Born by a trauma, wanting only revenge - Lillian was born. And this creature was captured on the film today by my friend. Lillian is my newest RP character who was born inside my head only a couple of days ago. I had planned something for McRavenhill´s twins because when I created them I accidentally made them too perfect. Lillian was born in a blink when I got the idea.
I say now that my idea is pretty much more romantic than the reality would be and I don´t want to hurt anyone by saying all these things. I know that the said disorder isn´t nice thing but I don´t think that I ever said it was nice.

Pictures © TuikKu
Laadun tarjoilevat kamera ja Blogger.
Quality by my camera and Blogger.

Tuikulla on sitten lupa käyttää näitä kuvia omassa halloween-postauksessaan, jos hän vain tahtoo. 
TuikKu has my permission to use these pics in her own Halloween post if she wants to.

Muuten tämä päivä ei normaalista poikennut. Paitsi, että hukkasin Misfits-huivini. Harmittaa.
This day wasn´t so different from others, except that I lost my Misfits scarf. Damn.

Miku-jutuilla jatketaan jonkin ajan kuluttua! ^.^
The Miku project will continue soon! ^.^

-ShinigamiUchiha   

Hieman groteskimpi romanssi. (1/2)/A bit more grotesque romance. (1/2)

Otsikkokin kertonee aika paljon.
I guess that the title tells pretty much.

Tämä siis on projekti, jonka aloitin samalla meiningillä kuin Lukankin asun: jonkinlainen suhteellisen helppo cossi, joka olisi hyvä heittää conilaukkuun mukaan esimerkiksi iltabileitä varten. Hahmo on Miku Hatsune kappaleesta Rotten Girl, Grotesque Romance.

This is one of those "I want to have easy costume to take with me to the conventions" costumes, just like Luka was. This is also a costume that I´ll wear mostly at evening parties. The character is Miku Hatsune and the song is Rotten Girl, Grotesque Romance.



Alkuperäisestä designista poikkean aavistuksen verran, sillä tässä cossissa siihen on mahdollisuus. Puku pysyy kyllä edelleen kokopunaisena, mutta en tee kokomekkoa vaan hameen ja korsettitopin. Tämän lisäksi ompelen punaisesta satiinista vyönkaltaisen, jolloin saan tuon kenties näyttämään hieman 50-luvun tyyliseltä kokomekolta. En tällä halua pilkata asun alkuperäistä designia, mutta oma kehonmallini ja omat intressini saivat minut tällä kertaa tekemään hieman kompromisseja. Hahmo kyllä tulee olemaan edelleen tunnistettavissa, ei huolta siitä. Alkujaan tarkoitukseni oli tehdä samanlainen mekko mitä Lukalla on Magnetissa, mutta kangas ei sitten riittänytkään, joten otin käyttöön vaihtoehdon B.

This costume won't be just like the original design is because I wanted to try something different. It will be all red but I won't make a dress - I'll make a skirt and a corset top. I'll also sew a belt-like thing of red satin so the costume will most likely look like a 50's dress. I'm not saying that the original design wasn't good enough but my own bodytype and my own intresses made me make some compromises this time. People can still recognize the character. In the beginning I wanted to make a dress that would have been similar to Luka's Magnet dress but I didn't have enough fabric this time so I chose the option B.

Aloitin jälleen kerran referenssikuvien stalkkauksella (tarkemmin sanoen otin screenshoteja tuosta videosta, joka muuten ei millään mittaa ole minun käsialaani) ja päättämällä kangasmateriaalit. Päädyin käyttämään trikoota, joka ei ole yhtä lötköä kuin Ayamen takkiin käyttämäni trikoo (varsinainen neronleimaus sekin, etten paremmin sanoisi) vaan on hieman napakampaa ja istuu paremmin.
Ompeluosuudet aloitin hameesta, ja tämä tehtiin samalla kaavalla kuin Lukankin hame, ei mitään erikoista siis siitä. Vetoketjun ompelin tällä kertaa käsin, ja pidän jäljestä enemmän. Miku on nuorempi kuin Luka, joten vaikka videolla hame onkin polvien yläpuolelle, päätin tehdä siitä polvimittaisen. Jollain tasolla pikkutyttömäisempi olemus lisää tähän asuun psykopatiaa (ihan kuin sitä ei olisi tässä jo muutenkin riittävästi).

Once again I started with stalking reference pics (or actually I took screenshots from the video I linked in the beginning of this post, and I don't have anything related to that video btw) and deciding which fabrics I should use. In the end I decided to use tricot. It's not similar to the tricot which I used when I made Ayame's coat (I know that I'm very clever) - this one fits me better and it's pretty good material to sew.
I started with sewing the skirt and I used the same patterns that I used when I made Luka's dress so there's nothing special about it. I sewed the zipper by hand this time and I'm more pleased with it this time. Miku is also younger than Luka so the skirt will reach my knees. Somehow the "I'm the little girl" thing adds more psychopathy to this costume (like there wasn't enough of it already).

Hanskat ostelin sitten Punanaamiosta. Pitäisi opetella ompelemaan hanskoja itsekin, mutta ei vain napannut tällä kertaa.

I bought the gloves from Punanaamio. I know that I should learn to sew gloves but somehow I had no inspiration for it this time.

Sitten se satiinivyö. Tämänkertainen satiini oli huomattavasti mukavampaa käsiteltävää kuin se, mistä tein Lukan mekon. Vaan enpä sitten huomannutkaan, että kangas oli mennyt jo liikkeessä leikatessa hieman vinoon, ja ollessani melkein valmis huomasinkin vyön toisen pään olevan puolisentoista senttiä leveämpi kuin toisen. Eipä muuta kuin purkamaan. Onneksi ei tarvitse tehdä kokonaan uudestaan, ja tämä moka tapahtui asun helpoimmassa osassa eikä esimerkiksi korsettitopissa.

Then the satin belt. This satin is way too much better material to handle than the one I used when I made Luka's dress. But I didn't notice that the piece of fabric was wider at another head and when I was almost ready I noticed that the other head of the fabric was almost 1,5 centimetres wider than another. I just had to do that little part again. Thank goodness I didn't have to make all of it again and this mistake happened while making the easiest part of the costume. It would have been Hell if it happened when I made the corset top.   

Tällaista täällä on siis väsätty ja tähän asti on päästy. Projekti kyllä jatkuu jo tänään, mutta välttääkseni kilometripostauksen jaoin tämän kahtia. Vihdoinkin muuten projekti, johon olen jaksanut keskittyä kunnolla ja josta oikeasti olen innostunut.  ^^ Jos Yukiconiin pääsen, tämä asu tekee debyyttinsä siellä.

This is what I've been making. I will continue this project today but I didn't want this post to be as long as a kilometre is so I decided to make this in two parts. At last a project which I've been fully concentrating on and I'm also very interested in making this by the way. ^^ If I'm able to go to Yukicon this costume will make its debut there.

-ShinigamiUchiha-

Icy - päänsärky jo ennen peruukin muokkaamista./Icy - my headache even before making the wig.

Otsikko kertoo kaiken. Winx Club -lastenohjelmasta tuttu jäänoita ja Trix-kolmikon johtaja Icy on jo onnistunut aiheuttamaan omanlaistaan päänsärkyä. Ja tässäpä nyt sitten kerronkin, että mistä on lähdetty ja mihin ratkaisuun on päädytty.
The title tells everything. Icy, the ice witch and leader of the Trix sisters who is known from children´s cartoon Winx Club, has caused me a great headache in its own way. And now I´ll tell where everything begun and what I decided.

Tämä versio oli alunperin suunnitelmissani. Olen aina ihannoinut tätä pukua kaikkein eniten, ja halusinkin lähteä toteuttamaan sitä - kunnes sitten huomasin, ettei tarvitsemaani kangasta ole _yhtään missään_. Ja tällä tosiaan tarkoitan, että tuollaista kangasta ei ole. Kävin läpi ulkomaisiakin kangaskauppoja, tuloksetta. Pohdin myös erilaisia kangasvaihtoehtoja, mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että suurin osa muista kiiltäisi liikaa tai sitten liian vähän. Kenties teen tämän version, kun löydän kankaan. Olen nimittäin erittäin optimistinen sen suhteen, että se tulee vielä vastaan jossakin cosplay-elämäni vaiheessa.
In the beginning I planned to make this version. I´ve always preferred this version of her and that´s why I wanted to make this - and then I noticed that the fabric I would need _does not exist_. And I really mean that I can find fabric like that nowhere. I also checked foreign fabric shops but still I didn´t find it. I also considered other fabric options but in the end I understood that most of the other fabrics would shine too much or not enough. Perhaps I´ll make this version when when I find the fabric. I´m pretty optimistic that I´ll find it during my cosplay life.

Seuraava vaihtoehto olikin tämä. Luoja, katsokaa kuinka kaunis asu tämäkin on! Ennen pitkää kuitenkin tajusin, että rahkeeni eivät riitä tämän version kantamiseen. Icyn vartalonmuoto on kaikkea muuta kuin realistinen, ja olen melko ylpeä siitä, että olen ihminen, mutta herranjestas. Katsokaa nyt tuota. Lienee suhteellisen selvää, miksi lemppasin tämän version pois. Kommentointia en pelkää, mutta oloni tuossa olisi niin järkyttävän epävarma, että se pilaisi koko conifiiliksen enkä pääsisi eläytymään hahmoon kunnolla. Vaikka en nyt cossatessani näytä itseltäni, niin voisin sanoa, että tuo menee jo pitkälti mukavuusalueeni ulkopuolelle.
The next option was this version of her. Gosh, look how beautiful this version of her is! But when I thought about this I understood that I could never wear this costume. Icy´s body shape is everything but realistic and I´m pretty proud of being a human but gosh. Look at that now. I think you all can guess why I won´t make this version of her. I´m not afraid of comments but I would feel so self-doubting that it ruined the whole con and I couldn´t be like the character at all. Though I don´t look like myself when cosplaying I could say that that version really is out of my comfort zone.

No mitäpä sitten? Jätetäänkös tämä suosiolla vain tähän? Cossi, jonka olen halunnut tehdä viimeiset kaksi vuotta - pitäisikö se vain jättää tekemättä? ...oletettavasti jättäisin, jos luovuttaminen olisi sanavarastossani edes kunnolla olemassa. Ehdin jo empiä jonkin aikaa, mutta sitten vastaani tuli versio, joka ei ole näitä kahta helpompi - paitsi materiaalinsa vuoksi, ja sitä kangastakin on aika riittämiin!
Well, now what? Should I just leave it here? The costume that I´ve wanted to make for last two years now - should I just not make it? ...I probably wouldn´t if "giving up" existed in my vocabulary. I was hesitant for a while but then I found a version that isn´t easier than these - except that I can find the material and there´s enough fabric!

Icy, Winx Clubin kaudelta numero 6. Liehuvia hihoja, yksityiskohtia, mahtava hahmo ja tarkkuutta vaativaa työtä! Tämän nähtyäni päässäni alkoivat raksuttaa jos jonkinlaiset ideat, ja päätös oli tehty muutamissa sekunneissa: tämän version minä haluan tehdä! Oletettavasti alan kasata tätä neitokaista melko piankin, sillä asun ompeluosuudet eivät niinkään vaikuta tappavilta. Sen sijaan peruukin ja kengät siirrän suosiolla lähemmäksi Frostbitea, sillä ne vaikuttavat niiltä osilta, jotka hajoavat kaikkein herkimmin.
Työjärjestys on siis seuraava: Icyn ompeluosuuksista aloitetaan, ja sen jälkeen siirrytäänkin tarkkailemaan projektia Akira Nikaido. Lukan asun teen, jos aikaa vain sattuu jäämään, sillä Icya kohtaan innostukseni nousi juuri yli 9000: n. Tätä siis lähden tekemään - en malta odottaa sitä, että pääsen kangaskauppaan etsimään kankaita!
Icy from season 6 of Winx Club. Fluttery sleeves, details, great character and much things that really need concentrating on them! After seeing this I started to get ideas and I made the decision in a few seconds: I want to make this version! I´ll most likely start to make this costume pretty soon because sewing parts don´t seem to be too bad. I won´t start making the wig or the shoes just yet because they seem to be those parts that will break pretty easily.
So: I´ll start making the Frostbite costumes with the sewing parts of Icy costume and after that I´ll start project Akira Nikaido. I´ll make the new Luka costume if I have time because my interests towards Icy just rose over 9000. This is what I´ll begin to make - I can´t wait for the time when I´ll finally be able to go to the fabric shop to search the materials!

-ShinigamiUchiha- 


...45 seuraajaa! Alkaessani kirjoittaa tätä blogia tiesin vain sen, että tämä olisi pitkäänkin pystyssä - en niinkään sitä, että selitykseni oikeasti voisivat jopa kiinnostaa. Kiitoksia teille kaikille, lupaan tehdä parhaani jatkossakin! ^.^
...45 followers! When I found this blog all I knew was that I would really update this pretty much and for a long time but I couldn´t even guess that people would find this interesting. Thank you all, I promise to do my best! ^.^

Tracon 9 ja kuinka opitaan tanssimaan tangoa vartissa./Tracon 9 and how to learn to dance tango in fifteen minutes.

Hopsista! Jos tiedät olevasi allerginen fanservicelle ja etenkin sille ei-niin-heterolle fanservicelle, tämä päivitys sisältää kumpaakin, BL: ää ja yuria! Mitään erikoisen graafista täällä ei tietenkään ole, mutta joka tapauksessa: sinua on varoitettu!
Notice this! If you know that you´re allergic to fanservice and especially to not-so-heterosexual fanservice, this blog update contains both BL and yuri! Here isn´t anything too graphic but in any case: you have been warned!

Nyt kun suurimmat conidarrailut on podettu (joskin väsymystaso on edelleen siellä 9000: n yläpuolella) taitaa olla aika alkaa kirjoitella coniraporttia. Eli perjantaina lähdin siinä illan puolella Tampereelle, ja suureksi huviksi totesin ottaneeni yhden viikonlopun reissulle enemmän tavaraa mukaan kuin viikon reissulle Pariisiin. Tavaramäärä oli siis huomattava, mutta onneksi Rika (jonka luona majoituin, kiitos kovasti tästä<3) tuli minua asemalle vastaan ja tavarat saatiinkin sitten joutuisasti ruokailun jälkeen hänen kämpilleen. Oli muuten mahtavaa viettää kaveriporukalla iltaa pitkästä aikaa, kiitos Rika, Kage, Yuurei ja Minna! Perjantai-ilta meni siinä Free!-AMV: itä katsellessa ja Shingeki no Kyojinin crack-videoille nauraessa, kunnes oli aika painua niille kuuluisille muutaman tunnin yöunille ennen conia.
I've got rid of my con hangover (though my tiredness level is still over 9000) so I think it's time to tell you about Tracon. I left to Tampere on Friday evening and the amount of stuff made me laugh - I had more stuff with me now than I had last year when I travelled to Paris. Thank goodness I met Rika at the train station and she helped me to get my stuff to her place after the dinner. It was very fun to spend an evening with friends since I haven't done that for a long time, thank you Rika, Kage, Yuurei and Minna! At Rika's place we watched Free! AMVs and crack videos of Shingeki no Kyojin for the rest of the evening before we decided to get some sleep.

Lauantaina olikin Ayamen cossaamisen vuoro. Asuun kuuluvat piilolinssit jätin kotiin, sillä ne olivat kuivuneet todella pahasti ja vaikka ne tuntuivatkin testatessa silmissä miellyttäviltä, ne olisivat voineet aiheuttaa silmilleni pitkän ajan kuluessa pahoja vaurioita. Muuten koko asu olikin mukana, ja conipaikalle pääsimme lähtemään yhdeksän jälkeen. On edelleen huvittavaa seurata ei-cossaavien ihmisten reaktioita, kun astuu cossi päällä ruuhkabussiin sisään. No, conipaikalle tosiaan päästiin melko nopeasti ja piakkoin törmäsinkin Mallaan, joka cossasi Kyo Sohmaa lauantaina.
Lauantaina oli vain yksi itseäni kiinnostava ohjelma, joka tällä kertaa oli NCC-paneeli. Sai kyllä pohtimaan sitä, että josko joskus itsekin... Ensi vuonna tämä suunnitelma ei tosin ainakaan toteudu, mutta kenties sitä seuraavana? Vaikutti nimittäin todella mielenkiintoiselta, ja jos joskus voitan yksinesiintymiskammoni, niin ihan varmasti osallistun karsintoihin. Paneelin jälkeen sitten meninkin tapaamaan KuroNekoButleria, jotta saisimme sunnuntain suunnitelmat esityskisan suhteen selviksi.
Kahden aikaan minulla ja Mallalla olikin photoshoot-aika varattuna. Kaikki kuvat on ottanut Mimmistiina Photography, joka löytyy myös Facebookista samalla nimellä.
I cosplayed as Ayame on Saturday. I left the contact lenses that belong to the costume at home because they had dried very badly and even though they felt comfortable when I tested them they could have caused too bad damage to my eyes during the day. The rest of the costume was with me and we were able to go to the convention place after 9 o'clock in the morning. We arrived there pretty quickly and soon I met Malla who cosplayed as Kyo Sohma on Saturday.
On Saturday there was only one speech that interested me and it was a speech about NCC (note: 'speech' really isn´t the best word to describe it but I don´t know better words either so...). It made me think about it: maybe someday... Well, won´t happen next year but perhaps a year after it? NCC (Nordic Cosplay Championship if someone doesn´t know) seemed to be very interesting competition and if I someday win my fear of being on stage alone I will participate in NCC preliminaries. After the speech I met KuroNekoButler and we planned the schedule for Sunday since we took part in the skit contest together.
At 2 o'clock in the afternoon Malla and I had a photoshoot. Every pic is taken by Mimmistiina Photography - you can find her on Facebook with that name.

Shootin jälkeen Malla ja minä lähdimme eri suuntiin, eli suomeksi sanoen jäin hetkeksi hengaamaan itsekseni. Onneksi Tiina ilmaantui paikalle suhteellisen nopeasti, ja liikuinkin sitten hänen kanssaan muutaman tunnin ennen asunvaihtoa. Eli siinä joskus cossikisan jälkeen (jota en valitettavasti päässyt katsomaan, mutta ahdisti ajatuskin lavan näkemisestä ennen sunnuntaita) lähdin Rikalle vaihtamaan cossia. Pakko sanoa, että jos en olisi sopinut kaverini kanssa Luka/Miku-photoshootia, olisin varmaankin jäänyt jo kämpille nukkumaan, mutta lähdin kuitenkin Tampere-talolle takaisin siinä joskus... En edes muista kunnolla enää mihin aikaan, yhdeksän jälkeen.
Löysin Annin melko nopeasti, ja shootia päästiin ottamaan siinä joskus puoli kymmenen jälkeen. Kuvauspaikan löytäminen tuotti ensialkuun hieman ongelmia, sillä valaistus alkoi olla jo melko huono, mutta lopulta kaupunkimaisema ja Tampere-talon oma valaistus tarjosivat otollisen valaistuksen. Kuvat on ottanut Joona Matero.
After the photoshoot Malla went somewhere and I hanged out with myself for a while. Thank goodness I saw Tiina pretty soon and I hanged out with her for a few hours until I decided to change costume. So, after the Saturday's cosplay competitions (unfortunately I didn't see them but only thinking about seeing the stage before Sunday almost caused me a panic attack) I left to Rika's place to change my costume. I have to say that if I hadn't promised a photoshoot time to my friend who cosplayed as Luka I would have stayed at Rika's place and get enough sleep. However I went back to Tampere-talo... I don't even remember the time anymore, after 9 o'clock in the evening.
I found Anni pretty soon and we were able to take the photoshoot after half past 9 in the evening. Finding a place to take pics caused some problems because there was so little light left but thank goodness lights of the city and Tampere-talo's own lights were enough. Pics are taken by Joona Matero.

Anni lähti sitten etsimään omia kavereitaan, ja itse pyörin sitten hetken omassa seurassani siinä jälleen. Ilta ei ollut mikään hohdokkain, enkä edes muista siitä paljon mitään ahdistuksen vuoksi. Ilmeisesti yo-kirjoituksista johtunut stressi päätti purkautua kaikki kerralla, ja loppuilta menikin Keiko-chanin olkapäätä vasten nojaillessa. Tuli siinä vielä Tamamerua ja Satsukiakin nopeasti moikattua, mutta eipä minusta ihan hirveästi sosiaaliseksi seuraksi kyllä ollut. Ilta huipentui luonnollisesti bussipysäkillä jäätymiseen bussin ollessa myöhässä ihan liian kauan (Luka ei ole se maailman lämpimin asu pitää päällä, kuten olettaa saattaa). Siinä asussa myös tuli kohdattua sitä huutelua, joskaan ei conikansan puolesta vaan muuten. Odotettavissahan se oli, mutta se oli kyllä eräs iltaa kruunaava elementti. Onneksi pääsin Rikalle siinä joskus puoli kahden maissa, ja teekupillisen jälkeen olikin aika painua unten maille - en edes jännittänyt kisaa vielä tässä kohdassa. 
After the photoshoot Anni went to look for her friends and I - once again - hanged out with myself for a while. The evening wasn't the best one I've had and I don't even remember much of it since I felt so uneasy. I think that all stress that the matriculation exam had caused broke out and the rest of the evening I almost slept agains Keiko-chan's shoulder. I saw Tamameru and Satsuki but I really wasn't a social butterfly so I didn't speak with them much. And, of course, the bus was way too much late and I felt frozen (Luka isn't very warm costume to wear). There were also some people who shouted and whistled at me but they were others, not cosplayers. I knew it would happen but it still didn't feel nice. I was at Rika's place at half past 1 in the morning and after a cup of tea it was time to get some sleep - I didn't feel too excited about the performance contest at that point. 

Sunnuntaina sitten noustiinkin enemmän taikka vähemmän pirteästi sängynpohjalta siinä vähän yli seitsemän. Tässä vaiheessa jännitys alkoi olla sitä luokkaa, että kurkusta alas meni käytännössä vain kahvi ja hieman jotakin syömisen puolta. Cossi löysi tiensä päälleni, ja leukani päätti pudota lattian tasalle vilkaistessani peiliin - mitä hemmettiä, hahmonäköisyyskin pelasi vaihteen vuoksi ja cossi näytti hyvältä o__O Siinä lähti saman tien se noin 50 % kaikesta panikoinnista ja stressistä. Tampere-talolle en ihan yhdeksäksi ehtinyt, mutta nopea tekstari cosplay-vastaavalle hoiti aikataulupaniikinkin ihan mallikkaasti pois.
Conipaikalla olin noin puoli kymmeneltä ja suuntana oli saman tien bäkkäri, jossa tapasinkin sitten Marin ja KuroNekoButlerin (miksi mulla on jatkuvasti tunne että kirjoitan nimimerkkisi jotenkin väärin D:). Siitä sitten käytiinkin kuvauttamassa cossimme ja lavaharjoituksiin päästiin nopeasti. Tässä vielä voitaisiin mainita yksi fun fact: ensimmäiset lavaharjoitukset olivat myös ensimmäiset lavaharjoituksemme yhdessä. Silti lähdimme aika rennolla fiiliksellä kisaamaan, sillä no, jostakin sitä on aloitettava ja meidän kohdallamme se oli nyt tästä.
Kuten ehkä olettaa saattaa, ne lavaharjoitukset eivät menneet ihan putkeen, ja tästä viisastuneina siirryimmekin harjoittelemaan ulos. Tulipahan tutkailtua sitä esitystä kirjaimellisesti aika ruohonjuuritasolta... Totesin olevani ilmeisesti jotakin sukua katuharjalle, sisällä taas totesin olevani lentävä lattiamoppi (ei, sitä ei saa Lentävän Kalakukon sävelelle, yritetty on). Lopulta kaikki oli suurinpiirtein kunnossa, ja päätimme testata esitystä vielä myöhemmin bäkkärillä kertaalleen. Jännitystaso ei vielä ollut edes korkealla - aika ihme, sillä joskus ennen kisaa en saa edes nukuttua edeltävänä yönä. Grell-cossissa oli kuitenkin itsevarma olo, sillä oikeasti: rakastan sitä hahmoa ihan liikaa ja häntä on vain aivan liian kiva cossata ;__;
On Sunday I was less or more tired when I finally got up. At this point I was pretty excited so eating anything proper was almost impossible - I just drank some coffee and ate just a little. I started to dress up and when I looked at myself from the mirror I dropped my jaw - bloody hell, I actually looked like Grell and the costume was pretty good o__O 50 % of all stress and panic was blown away at that moment. I couldn't go to Tampere-talo before nine o'clock but I sent a message to a person who was in charge of cosplay competitions and then it was okay.
I was at the convention place about half past nine in the morning and went straight to backstage where Mari and KuroNekoButler (why do I feel like I'm writing your nickname in a wrong way D:) who were waiting for me. Then we went to take the official photos of our costumes and after that was time to practice the skit on stage. Fun fact: that practicing in Sunday morning was our first practice of that skit ever. Still we were kinda relaxed because well, if someone wants to start competing (s)he has to start somewhere and we started like this.
Maybe you already guessed but that practicing didn't go too well and we decided to practice more outside. It was pretty fun to see our skit from (literally) the level of grass... I also noticed that I may be a relative to a street brush (...my translations, so beautiful...) and on the stage I said that I was a flying swab. In the end everything seemed to go quite well and we decided to test our skit at the backstage before the competition. At this point I wasn't overflowingly excited - it's some kind of a miracle because sometimes I can't even sleep properly before a contest. I felt pretty self-confident in my Grell costume because seriously: I love that character way too much and I love cosplaying as him ;__;

Jonkin ajan kuluttua menimme sitten ottamaan photoshootia. Kuvaajana toimi jälleen Joona (jolle soitin sellaisella kivalla puolen tunnin varoitusajalla, sori :D) ja hänen avustajanaan toimi Mari.
After a while we went to take a photoshoot. Pics are once again taken by Joona (I feel pretty guilty because I called to him and was like 'Can we take a photoshoot in half an hour?', sorry :D) and Mari assisted him.

Ja mitäs hittoa - sen jälkeen olikin jo aika painua bäkkärille niin nopeasti kuin kumpikin niillä korkokengillä pääsi! Fiilikset alkoivat siinä kohtaa olla luokkaa, jonka äänitehosteeksi sopii parhaiten Grellin rääkäisy Kuroshitsujin kolmannen jakson alusta (jos joku ei tätä kaunista rääkäisyä tiedä, se on jotakin "IIIIAAARRRHHHH!!"-tyyppistä). Kävimme esityksen vielä kerran läpi, ja sitten olikin aika siirtyä jonoon odottamaan. Kesken kaiken tunsin kuitenkin vasemmassa silmässä jotakin häikkää, ja hetken kuluttua välähti: ei nyt helvetti, piilolinssin kanssa ongelmia. Ensin ajattelin sen menevän ohi, mutta yllättäen linssi alkoikin liukua paikaltaan silmäni taakse. Ei muuta kuin pikavauhtia vessaan ja linssit pois silmistä.
Bäkkärillä tunnelma tiivistyi tiivistymistään, ja lopulta oltiin siinä pisteessä, ettei henki meinannut kulkea ja huippasi. En missään vaiheessa kuitenkaan epäillyt, ettemme pystyisi siihen, mutta jos totta puhutaan, en ole näytellyt missään moneen vuoteen. Grellin rooli tuli siis pikemminkin jostakin syvemmältä melkein näyttelemättä, suurin ongelma minulle olikin liikkeideni ajoittaminen. Juttelin siinä hetken vielä Catun (Yamuraiha) kanssa, ja totesimme jokseenkin huvittuneina molemmat olleemme viime vuonna myös Traconissa kisaamassa ja lisäksi vielä aloittelijoissa :D
Ja sitten yhtäkkiä kuuluikin "Numerolla 69..." ja oli aika nousta ylös tuolista ja varmistaa viimeisen kerran, että jalat tosiaan kantoivat. Viimeiset syvät hengenvedot ja lavalle. Jostain syystä koen aina lavalta tulemisen jälkeen blackoutin, mutta muistan yleisön kuitenkin nauraneen suhteellisen paljon. Tavoite saavutettu: yleisö viihtyi. Jos esitys ei auennut, ideana oli siis tämä: Sebastian kaatui, löi päänsä ja luuli melkein koko esityksen ajan Grelliä isännäkseen Cieliksi. Esitys pelasi melko paljon piilotiedolla - olen jostakin noukkinut tiedon, että alkujaan Kuroshitsujin olisi pitänyt olla vähintään BL: ää Cielin ja Sebastianin välillä, mutta tämä ei sitten toteutunutkaan ja sarjassa on vain vihjauksia kaksikon sisäiseen suhteeseen. En tosiaan ole satavarma, pitääkö tämä tieto paikkansa, mutta ainakin vaikuttaisi pitävän ja sillä siis pelattiin koko esityksen ajan.
And what the hell - after that was time to go to the backstage as quickly as possible with those heels! My feelings started to be something that I can only describe them with a voice effect from Kuroshitsuji's third episode's beginning - Grell screaming somehow like "IIIIAAARRRHHHH!!". We practiced the skit one more time and after that it was time to go to the line to wait our turn. Soon I felt something in my left eye and after a while I understood: bloody hell, problems with a contact lense. First I thought that it would go away but suddenly the lense started to move in my eye and the direction of it was "behind the eye". Well, I could do nothing but take the lenses away.
The atmosphere got more excited and soon I couldn't breathe properly and felt a bit light-headed. I never suspected our ability to perform the skit but to be honest I haven't acted for years anywhere. Grell's role came naturally and I had more problems with timing my movements. I talked with Cattu (Yamuraiha) for a while and we noticed that we both had been competing at Tracon last year too and in the beginners' category :D 
And then suddenly I heard "With number 69..." and it was time to get up from the chair and for the last time make sure that my legs would carry my weight. The last deep breaths and to the stage. Somehow I always have a blackout after a contest but I remember that the audience laughed pretty much. Goal achieved: the audience had fun. If the idea of the skit didn't open up I'll explain it now: Sebastian fell, hit his head and for the rest of the skit (almost) he thought that Grell was his master Ciel. We used pretty much "hidden information" - I've read that originally Kuroshitsuji should have been at least BL between Ciel and Sebastian but somehow it didn't happen. There are still some references to their relationship in the series. I'm not hundred percent sure if everything of that is true but it seems like it and our skit was based on that.

Koko kisa täällä/Full contest here: Tracon 2014 esityskisa

Sijoitusta kisasta ei tullut, mutta realistina en sitä oikeastaan ihmettele. Esityksen eteen oli kumpikin omalla tahollaan tehnyt kyllä kovasti töitä, mutta emme tätä ennen olleet työskennelleet yhdessä ja lisäksi minun kohdallani lavakokemus näyttelemisen suhteen on miltei olematon. Hauskaa kuitenkin oli, ja kavereilta tuli jälkikäteen palautetta siitä, että hahmoihin eläytyminen ainakin toimi hyvin. Mielestäni kärkikolmikko + Cattu ansaitsivat sijoituksensa, onnea heille vielä kerran!
Kisan jälkeen rintamasuunta olikin Hervanta, jossa Rikan kanssa vielä keitimme kahvit, söimme ja sitten lähdimmekin piakkoin juna-asemalle päin. Sen tavaramäärän kanssa taiteileminen oli kyllä aika luksusta... Not. En kadehdi isoja proppeja mukanaan raahaavia cossaajia lainkaan - herranjestas, miten ihmeessä te sen teette? o__O
Traconista muuten jäi kyllä hyvä fiilis, sunnuntai korvasi suurimman osan lauantai-illan angstista. Kavereita tuli nähtyä, ja sain jonkinlaisen esityskisakärpäsen pureman. Seuraavaksi suunta onkin vasta kohti Frostbiteä - mikä on kyllä todella hyvä asia, sillä olen jo Icy-cossini kanssa törmännyt ongelmiin: tarvitsemaani kangasta ei löydy koko Maa-planeetalta :I Vaihtoehdot ovat siis seuraavat: a) jatkan etsintöjä tai b) vaihdan versiota Icysta, koska kyllä minä tuon neidon tosiaankin olen cossaamassa!
We didn´t place in the contest but, being a realist, I´m not surprised. We had worked hard for our skit but we hadn´t cooperated before this (aka we hadn´t even practiced together before Sunday) and my acting skills are not very good. We had fun and my friends have told that we actually were like characters. In my opinion top 3 + Cattu really deserved their prizes, congratulations once again!
After the contest my and Rika´s direction was Hervanta where we drank some coffee, ate something and then headed to the railway station. It was fun to carry my stuff around... Not. I really don´t envy those cosplayers who take really big swords with them (for example) - gosh, how do you do that? o__O
My opinion about Tracon: I had really fun and Sunday was one of the best moments in my cosplay history. I met my friends and also got bit by a skit contest bug. The next con where I´ll go to is Frostbite - which is really good thing since I´m already in troubles with my Icy cosplay: the fabric I would need really doesn´t exist :I So my options are these: a) I´ll continue my searching or b) I´ll cosplay as one of Icy´s other version because I´m really going to cosplay as her!

Kuvasaldo muista cossaajista jäi harmittavan vähäiseksi, mutta tässäpä nämä mitä napattua sain! Jos näet itsesi ja haluat kuvasi käyttöön, mainitsethan nimimerkkini c: Minulta voi myös tulla pyytämään originaaliotosta, korkeintaan rajaan kuvia jos tarpeelliseksi katson.
I don´t have much pics of other cosplayers but here are the pics I took! If you see yourself and want to use your pic please mention my nickname c: You can also contact me if you want the original photo to you, I don´t manipulate pictures at all in practice.

Character: Kahrun Leather Set. Game: AION. Cosplayer: Quirky/Kissaten.

Character: Levi Ackerman. Series: Shingeki no Kyojin. Cosplayer: Paranormia Cosplay.

Characters: Ryuko Matoi and Mako Mankanshoku. Series: Kill la Kill. Cosplayers: Tuikkis as Ryuko, her little sister as Mako.

Character: Belarus. Series: Hetalia: Axis Powers. Cosplayer: ?

Character: Rin Matsuoka (police version). Series: Free! Eternal Summer. Cosplayer: Tamameru.

Siinäpä nuo kuvat! Nyt pidänkin ihan pienen hetken hiljaiseloa, mutta seuraavan kerran taidammekin tavata Lukan asun tekoprosessin merkeissä! ^^
There you go! I´ll have a little break now but I think that next blog update will be about making of my new Luka costume! ^^ 

-ShinigamiUchiha