Tracon X

Kuten otsikko kertoo, tässä blogauksessa kerron tuosta viikko sitten olleesta tapahtumasta, juhlallisesta kymmenennestä Traconista.
Tästä tosin saattaa tulla vielä vähän lyhyempi ja ytimekkäämpi raportti kuin Animeconin raportista, mutta yritän nyt jotakin saada aikaiseksi.

Perjantaina lähdin kuulemma muuttokuormaa muistuttavan tavaramääräni kanssa liikenteeseen, ettei lauantaina tarvitsisi poukkoilla sinne ja tänne kauheassa kiireessä. Rikarin, Kagen ja Yuurein kanssa sitten lähdimme kohti kahvilaa, nappasimme matkalta mukaan Minnan (ja jossakin vaiheessa seurueessa ollut Dany lähti metsästämään omaa bussiaan) ja lopulta kahvilassa törmäsimme Terhiin ja Peteriin.
Siinä ennen tosin kävin ostamassa itselleni Cyberista piilolinssit Conchitaa varten. Vaikka minullakin on huonohkoja kokemuksia mainitun puljun linsseistä, yleensä nuo 3-tone-linssit ovat ihan hyvänlaatuisia, peittävät oman silmän värin suht luonnollisen näköisesti ja ovat mukavat käyttää.

Jonkin ajan kuluttua lähdimme Rikarin ja matkalta mukaan hypänneen Monan kanssa kohti ensiksi mainitun kämppää, jossa tunnelma oli aika pian suhteellisen tiivis dumpattuani tavarat Rikarin huoneeseen ja huomattuani, että koko huonehan täyttyi tavaroistani. Hups.

Koska Rikari oli conissa vänkärinä, päätimme mennä suhteellisen hyvissä ajoin nukkumaan, jotta jaksaisimme raahautua joskus jopa ylös sängystä. Tarkemmin sanoen kukonlaulun aikaan...

Lauantaina Rikari lähti conipaikalle ennen minua, koska hänen ollessaan valmis olin itse vasta suunnilleen puoliksi maskeerannut itseni. Partaan ei mene kymmentä minuuttia kauempaa, mutta silmien rajaaminen ja tekoripsien kiinnittäminen - AARGH!

Rakastakaa puhelimen laatua. Tässä vaiheessa olin käyttänyt puoli tuntia pelkkään silmämeikkiin, uskokaa tai älkää...

Lopulta lähdin Tampere-talolle päin siinä puoli yhdeksän bussilla, mikä tarkoitti sitä, että olisin conipaikalla ennen yhdeksää... Tai siis, olisin ollut, ellen olisi ollut oma piiloblondi itseni ja jäänyt pois jo linja-autoaseman kohdalla. Luonnollisesti minun olisi tarvinnut kävellä vain yliopistolle se mäki ylös, mutta... Olinkin tarpeeksi fiksu kiertämään rautatieaseman kautta.

Kun vihdoin ja viimein pääsin conipaikalle, jalkani suunnilleen huusivat jo hallelujaa. Siinä kohtaa vasta älysin, että niin hei, ne särkylääkkeet tosiaan jäivät kotiin parinsadan kilometrin päähän... No, hammasta purren eteenpäin, ja sain vaihdettua e-lipun rannekkeeksi joutumatta siihen järkyttävään lippujonoon, jolle enemmän tai vähemmän kohteliaasti kohottelin kulmakarvojani sen pari tuntia. Siinä sivussa tuli sitten törmättyä kahteen ihmiseen, joiden kanssa sen tunnin verran aikaani vietin - ja joiden nimet loppupeleissä unohdin kysyä.
Joskus voisin vaikka esim. ryhdistäytyä.

Coni alkoi, ja yllätys yllätys, useamman viikon minua vaivannut huonovointisuus puski taas pintaan (nyttemmin sentään hoksasin, missä vika, eli mikään vatsaflunssa minua ei vaivannut), mutta päätin olla välittämättä siitä ja etsiä ihmisiä.
Piakkoin huomasinkin Joonan, jonka kanssa siinä sitten juttelin jonkin aikaa (ja taisivat Lawi ja Tiiakin tässä vaiheessa ilmaantua), kunnes hajaannuimme eri suuntiin etsimään ihmisiä. Melko kauan vietin siinä sitten aikaa Trixenan ja NoisyPyromaniacin kanssa, kunnes lopulta sain kiinni FabulousGays Cosplayn toisen osapuolen, Shamelessin.

Piakkoin löysinkin hänet keskeltä Kuroshitsuji-miittiä. Eipä ollut vaikea tunnistaa, sillä enpä usko viktoriaanisella ajalla liikkuneen kovinkaa montaa Jeffree Staria tai kys. laulajan näköistä henkilöä. Jos ette tiedä tyyppiä, kuunnelkaapa tästä.

 

 

 

Shameless tosin cossaili jotakin eri versiota Jeffreesta, mutta anyway.
Tracon oli pääasiallisesti minulle vain hillumiscon, ja lauantain voisikin tiivistää pikaisesti muutamaan asiaan: ihmisten tapaamiseen, jalkakuoleman potemiseen penkillä, hengailuun sekä tietysti kuvauspalvelulla käymiseen.
Kuvat on ottanut Veera Kostamo.

Suhtaudun varsin ristiriitaisesti omaan asuuni; en tahdo sanoa olleeni surkea, mutta seriously, kyllä tuo jonkin verran nyt tarvitsee parantelua - esimerkiksi paksumman peruukin. Ei muuta kuin lisäkuituja tilaamaan vain tuotakin varten... Tosin eipä sillä, olen huonompiakin asuja saanut aikaiseksi.
Nytpä ainakin tiedän, mitä seuraavalla kerralla pitää tehdä paremmin. Mekkoon itsessään olen ihan semityytyväinen - tosin sanokaa minun sanoneen, että teen senkin vielä joskus uusiksi, kun tarpeeksi kauan tuota olen katsonut.

Traconin lauantai oli käytännössä summattuna siihen, sillä myyntipöytäsalissa en muistaakseni käynyt ja kengät rajoittivat liikkumistani jonkin verran siinä illalla, joten lähdin suosiolla Rikarin kämpille siinä yhdeksän aikaan.
Iltabileisiin en mennyt, ei ollut lippua, enkä olisi varmaan edes jaksanut lähteä minnekään. Sama päti Rikariin, joten jumituimme sitten vain katselemaan telkkaria ja istuksimaan, kunnes päätimme mennä nukkumaan.

Sunnuntai ja Ebonyn cossaamisen vuoro. En edes ole varma, montako kertaa kysyin ääneen "Miksi teen tämän itselleni?" mutta yhtä kaikki puin sen asun päälleni tavaroiden kasaamisen seassa. Aamulla lätkäisin myös mustia hiuspidennyksiä kiinni siihen peruukkiin, ja se alkoi jopa näyttää ihan... Siedettävältä.
Rikari myös lainasi minulle joitain koruja, sillä olin onnistuneesti jättänyt omat asusteeni kotiin - mikä ei tässä vaiheessa enää jaksanut yllättää kumpaakaan (ja myöhemmin unohdin myös vilttini Rikarille). Matka kohti Tampere-taloa ja yliopistoa pääsi kuitenkin alkamaan pian, ja huomasin siinä sivussa, että Ebonyn hameella istuminen on todellinen taitolaji. Lisäksi myös kengät, tällä kertaa sentään korottomat, murhasivat jalkojani tehokkaasti.

Isotavaranarikan väki sai minut nauramaan kunnolla - kyllä, laukkuni suhtautuvat melko tyynesti siihen epävakaaseen maailmanpolitiikkaan, eikä kummallakaan laukullani ole erityisruokavaliota :"D

Sunnuntaina loppupäivä kuluikin sitten lähinnä conissa pyöriessä ja ihmisten kanssa hengaillessa. Enimmäkseen hengailin Reen ja muun conin miltei vakioporukan kanssa, mutta kuvauspisteeltä myyntipöytäsaliin koukattuani bongasin sitten Päivin, jonka kanssa tulikin sitten höpöteltyä pitkästä aikaa oikein kunnolla.
Myyntipöytäsalikierroksen jälkeen korsettini kuitenkin päätti suhteellisen tehokkaasti blokata hengitykseni, joten painelin ottamaan cossin pois päältä. Tässä kuitenkin Helene Lindforsin ottamaa todistusaineistoa siitä, että todella olin pukeutunut Ebonyksi.

Mitäpä muuta conista sitten enää olisi sanottavana? Eipä kai muuta kuin se, että jälleen kerran Tracon osoitti olevansa käytännössä melkeinpä vuoden paras con. Yukicon ja DesuFrosti kyllä kilpailevat kovasti tällä erää nyt tästäkin asemasta, mutta kuitenkin.

Onnistuin Traconissa nappaamaan yhden ainoan kuvan, joten siirrän sen seuraavaan postaukseen - joka muuten on sitten kuvaspämmi monen tapahtuman ajalta Frostista alkaen, nyt kun vihdoin ja viimein olen vaivautumassa siirtämään nuo kuvat koneelle.
Seuraava projekti lieneekin sitten eräs blondi herrasmies, jonka nimi kääntyisi suomennettuna suunnilleen Lohikäärme Pahaonni ja jolla saattaa olla jotakin tekemistä vihreän värin ja käärmeiden kanssa (eli suoraan sanoen se on Draco Malfoy Salaisuuksien kammion tai Azkabanin vangin versiona).

Firith