Animecon, joka vain tuli ja meni.

(Sorry, no English this time since there isn't much to tell... >__<)

Jooh, eli.
Animecon 2015.
Mitäs siitä jäi käteen?

Heti ensimmäiseksi peruuntunut kisailmoittautuminen. Kerrankin olin jopa fiksusti liikkeellä, tein asiat kunnollisessa järjestyksessä ja aikataulutin kaiken - ja sitten ne Chikanen hihakkeet näyttivätkin keskisormea, enkä sitten ehtinyt niitä väkertämään. Chikane on kuitenkin melkein jo valmis (ja olen asuun jopa suht koht tyytyväinen) joten en jätä tätä asua nurkkiini vain pyörimään, toisin kuin esimerkiksi Cornelialle kävi.

Mutta siis, itse con ja siihen liittyvät sattumukset.

Olin saanut perjantain töistä vapaaksi, jotta voisimme lähteä hieman aiemmin. Paikkakunnalta, jossa minä ja Venla asumme, ei ole edes junayhteyksiä, vaan joudumme jo niitä varten matkustamaan - ja lisäksi edessä on se noin kuuden tunnin junamatka. Ei sinänsä paljon, mutta eipä se ainakaan keskellä yötä olisi inspiroinut.

Ja matka luonnollisesti alkoi lupaavasti sillä, että VR: n upea kuljetuskapine oli sen kymmenen minuuttia myöhässä.

Lopulta kuitenkin sitten pääsimme junaan (ja nauttimaan parista junanvaihdosta). Matka meni mukavasti nukkuessa ja Dostojevskin Idioottia lueskellessa. Tosin Venla siinä itseään sivisti, meikäläinen sen sijaan veti hirsiä. Aamuvuoroviikolta coniin lähtö for the way!

Kuopiossa oltiinkin sitten perjantaina jo puolenpäivän aikaan, ja jokunen tunti meni ihan vain siinä suomalaisen sosiaalisen kanssakäymisen parissa; toinen selasi Facebookia, toinen 9gagia. Lopulta kuitenkin Nordica ilmoitti olevansa Sirin kanssa piakkoin Kuopiossa, joten lähdimme kohti linja-autoasemaa ja sieltä sitten torille Lawin ja Tiian seuraksi. Tulipa siinä myös törmättyä Nitsakiaan ja hänen kaveriinsa.

Lauantaina sitten alkoi itse con. Koska en saanut sitä Chikanea valmiiksi, en ottanut asua mukaan, vaikka ensin sitä pohdinkin. Sen sijaan mukaan lähti luottopukuni Ayame - jota kenties olisi pitänyt ihan hiukan korjailla ennen conia, mutta muistaa sitten ensi kerralla kun asua käytän.

Varsin kaunis hotellipeiliselfie.

Hotellilta ei onneksi ollut kuin noin viiden minuutin kävelymatka conipaikalle, ja katselimme siinä sitten Venlan kanssa, kuinka jonoa alkoi kertyä. Kyseessä oli siis Venlan ensimmäinen con, joten sainkin siinä sitten pajattaa ihan urakalla, mitä kaikkea conissa olisi ja mitä kaikkea kenties näkisimme.

Melko pian Haruhi äkkäsi minut, ja tuli kavereineen luokseni. Melkein samanaikaisesti Lawi ja Tiia myös tulivat paikalle, ja ensimmäiseksi mainittu nappasi minusta pari kuvaakin (ihmiset muuten hämmentävästi tunnistivat jopa hahmon, harvempi on Ayamea tunnistanut).

Kokeilin tällä kertaa Ayalle tummempaa meikkiä yksinkertaisesti myös vain siitä syystä, että ruskea kajaalini on ilmeisesti sanonut heipat minulle ja häipynyt paikkaan huitsin nevada. Eipä sillä, voisin kenties tehdä Ayalle mustatkin rajaukset, onhan kyseessä varsin feminiinen hahmo. Myös uudet piilarit minun piti hommata jo ajat sitten, mutta arvatkaahan vain, kuka nyt ei ihan muista?

Seuraavaksi suuntana olikin sitten karaoke. En mielellään laula japaninkielisiä biisejä, mutta onneksi kaltaiselleni harhaoppisellekin oli listalla materiaalia vaikka muille jakaa. Biisilista aamun puolella oli kaiketi tämänkaltainen.

Tallulahin jälkeen ääni sanoi hetkeksi heipat, joten siirryin kittaamaan vettä ja tutkailemaan Venlan kanssa Kosuconin pöytää. Tulipa siinä sitten samalla pikaisesti Päiviä ja Satuakin moikattua - ja kyllähän se Kosuconiin lähteminen kiinnostaisi... Katsoo nyt vain sitten, onko rahaa vaiko ei, sillä Traconin cosseista Kummitus on oletettavasti "niin hyvejä raheita"-cossi, eli olen sen jälkeen aikas peeaa.

Rikari sitten heittelikin viestiä, että hän ja Mona ovat torilla. Lähdimme sitten sinne päin - ja törmäsimme sitten kuvauspalvelulla matkan varrella Hantiin ja cossaajapariinsa, jonka nimeä en nyt sitten taaskaan muista (älkää nirhatko mua, jookos kookos?). Hetken aikaa siinä pälättelimme, kunnes teimme Venlan kanssa siirtymisen sinne torille ja siitä sitten Hesburgerin puolelle.

Sen reissun jälkeen Neste Oilin yhden pysähdyksen taktiikasta tulikin viikonlopun vitsi.

Ruokailun jälkeen käväisimme hotellilla, jossa kiskoin Lukan tamineet ylleni. On myönnettävä, etten enää viihdy cossissa samalla tavalla kuin vuosi sitten. Hame on makuuni aivan liian lyhyt, eikä cossi muutenkaan ole se kaikkein mukavin päällä. Ennätin jo harkitsemaan tuon myymistäkin, mutta tuo on ihan liian karseasti ommeltu siihen nähden, että sitä minnekään kehtaisi myydä. Ehkä käytän tuota asua kuitenkin vielä joskus..?

Siirryimme sitten takaisin conipaikalle ja karaokeen. Pääsin juuri sanomasta Rikarille, etten enää ikinä laula Rotten Girliä, kunnes joku sitten tahtoikin sen laulella ja automaattisesti ponkaisin pystyyn ja kiinni mikkiin. Pitäisi kai jo tässä vaiheessa ihan oikeasti uskoa sekin, ettei kannata edes yrittää sitä biisiä äänellä, joka ei muutenkaan yllä korkeisiin nuotteihin.

Rikarin kanssa sitten lauloimmekin tämän.

Koska linkit ovat hyviä katkaisemaan tekstimuurin.

No, aloimme sitten pikkuhiljaa valmistautua iltabileisiin, joskin myyntipöytäkierroksen jälkeen. Lauantaina mukaani tarttuikin laukku, jossa Luihuisen väreissä komeilevat sanat "Avada kedavra". Sen lisäksi ostin Tylypahkan logolla varustetun paidan sekä Bilbo Baggins-paidan.

Googlesta löytyipi paitaa vastaava kuva.

Iltabileet... *deep sigh* Olin siis alaikäisten bileissä, sillä Venla ei vielä täysi-ikäisyyttä ole saavuttanut, ja halusin nähdä muitakin alaikäisiä kavereitani. Pakko myöntää, että meno oli etenkin ensialkuun varsin laimea. Tämä johtunee osittain siitä, että bileet oli siirretty Kulttuuriareenan eteiseen. Varsin ymmärrettävää omalla tavallaan, sillä ei ole mitään järkeä vuokrata suurta salia vain muutamalle tanssijalle. Oli se meininki silti aika meh, mutta näyttipähän olevan enemmän tanssijoitakin (tai sitten tilan koko vain hämäsi).

Olin pääosin paikalla omana itsenäni, sillä Lukana en viihtynyt enää tippaakaan. Lisäksi iltaa kohden viileni, joten aloin myös hieman jäätyä. Omissa vaatteissa olo oli varsin mukava. Puoli yhden maissa lähdimme sitten hotellille nukkumaan - joskin jotain henkevää keskustelua Skyrimista ja Hitlerin Ievan Polkasta taisi siinä sitten tapahtua ennen nukahtamista.

Sunnuntaina herätinkin Venlan sitten (aika lailla vahingossa) kiskaisemalla verhot ikkunan edestä seitsemän aikaan. Aivotoimintani oli lähinnä autopilotilla, mutta aloin siitä huolimatta taiteilla cossia päälleni - tällä erää Itachia. Olin saanut lykättyä huoneen luovutusta kahteen iltapäivällä, mikä oli tavaroiden raahaamisen kannalta suhteellisen hyvä. Eipähän tarvinnut herätä vielä aikaisemmin pakkaamaan tuhotonta määrää tavaroita.

Luonnollisesti en saanut ensin piilareita kunnolla silmiin, ja siitähän vasta aloinkin hakata päätäni seinään, kun se ruskea kajaali tosiaan on jossakin huitsin kuusessa. No, eipä siinä muu auttanut kuin meikata Itachin kasvojen arvet mustiksi...

Itachi on asuna oikeasti yllättävän kylmä, sillä heinäkuun varsin vilpoinen tuuli tunkeutui takin läpi ja sai ihoni menemään kananlihalle. Sisällä takin kanssa ei sitten voinut olla oikeastaan ollenkaan, sillä kuumuus oli tukahduttava. Yritäpä siinä sitten löytää paikkaa - tosin sellainen löytyikin, nimittäin jälleen kerran se karaoke, jossa mukavasti aikaa menikin odotellessani Hantia luennolta.

Tällä kerralla biisilistallani oli tämä kappale.

Odotellessani törmäsin sitten Orochimarua cossaavaan Ane-ueen (...miten nimimerkkisi taipuu, ystäväiseni?) ja Tsunadea cossailevaan Marikaan. Hetken aikaa siinä sitten hilluimme, kunnes lopulta bongasimme Hantin (joka oli kyllä yrittänyt tiedottaa olemassaolostaan, mutta totuttuun tapaani puhelin oli jossakin laukun pohjalla, enkä ollut kuullut mitään elonmerkkiä sen puolelta).

Hetken aikaa siinä sitten kuvailimme, kunnes hipsimme kuvauspalvelulle päin. Kuvia en kuitenkaan vielä heittele tänne, sillä Bloggerillani on taas asennevamma kuvien lisäämiseen suhteen. Ensi postaus ennen WIPpejä saattaakin olla sitten Frostbiten ja Aconin yhdistetty kuvaspämmi.

Ja siinäpä sitten olivatkin tärkeimmät, sillä vähän myöhemmin menin kiskomaan cossin pois päältäni ja hilluin omana itsenäni conipaikalla. Yhtäkään väsymysselfietä ei tullut otettua, joten mitään tämän edustavampaa päivitystä ei tästä Aconista tule. Oli kenties minun osaltani hieman pliisu con. Seura oli kuitenkin mahtavaa, ei käy kiistäminen! :D

Ensi vuonnahan Acon siirtyy Jyväskylään, ja olenkin kovasti harkitsemassa sinne menemistä. Cosseja en enää uskalla luvata, sillä vaikka olenkin tehnyt itselleni aika tarkan listan, se elää joka tapauksessa täysin omaa elämäänsä. Traconiin kuitenkin voin luvata ainakin yhden uuden asun - joka ei suinkaan ole oopperassa "kummitteleva" enemmän tai vähemmän herrasmies, vaan eräs tietty henkilö, joka laulaa feeniks-linnuista ja sankareista.

Traconissa sitten tavataan! Meikäläinen taitaakin mennä tästä nukkumaan hetkeksi, nämä aamuvuoroviikot ovat tosiaan aika tappoa. ZzzZZZzzzZZZ...