...you can see them running from your smile... Tai jotakin tuohon suuntaan. -Shinigami- ja koeviikko eivät näemmä sovi alkuunkaan yhteen! Tai ehkä sopisivat muuten, mutta eräältä leviää kohta pää tuohon ranskan lukemiseen... Kuuluu taas viikkoihin jolloin mikään ei tunnu sujuvan (saattaa kyllä johtua tästä ylisitkeästä flunssastakin), mutta päätin sitten päivitellä tätä blogia ja päätinkin sitten kertoa tämän hetken suosikkisarjoistani! Anteeksi kuvaton postaus tällä kertaa, olen vain laiska enkä jaksa hakea kameraa.
Alkujaan aloitin mangan lukemisen löydettyäni nelipokkarisen Dream Kissin lähikirjastomme sarjakuvahyllyn perukoilta pölyttymästä. Sittemmin olen tosiaan kääntynyt lähestulkoon sarjaa vastaan-tai en vastaan varsinaisesti, mutta idea ei vain sovi minulle. Sen jälkeen kuvioihin taisikin tulla Emma, jota en kuitenkaan lukenut kuin pokkarin tai parin verran. Nämä tapahtuivat joskus ala-asteaikoina... Ei kyllä mitään muistikuvaa milloin!
Sen jälkeen tutustuin Hokuto Manga-kisan tuotoksiin, ja älysin, että meitähän on Suomessa aika paljon! Nyttemmin kun ajattelen tuota tilannetta, saan automaattisesti sen "you don´t say?"-fiiliksen, mutta silloin joskus (muistaisi vain milloin, varhaisdementia näemmä iskee...) se tuntui oikeasti aika suurelta jutulta. Etenkin kun huomasin myös suomalaisten piirtäjien tason! Tässä vaiheessa alkoi käydä selväksi, että hivenen vauhdikkaammat tarinat ovat enemmän oma juttuni kuin ylisokeroitu Dream Kiss tai vastaava. Fruits Basket on yksi harvoista poikkeuksista tässä kohtaa... Joskaan sekään ei ole ylisokeroitu, mutta kuitenkin. En ole kuitenkaan saanut käsiini mangaa kuin pokkariin 10 asti (kauan eläköön pikkukuntien kirjastot ja sivukirjastot!) ja anime-sovitukseen suhtaudun vähän vähemmän suotuisasti. Viihdyttävää, ei siinä mitään, mutta loppuu käytännössä kesken eivätkä tapahtumat muistaakseni olleet edes järjestyksessä..? Korjatkaa, jos eräs basisti on väärässä.
Mikähän sitten tuli kehiin... Olisiko ollut jopa tuo suomalainen Oblivion High ellen väärin muistele... Tätä seurailen vieläkin, ja vasta hiljattain älysin, että sarjan näkki Nix ja oma hahmoni Walter ovat jokseenkin samankaltaisia >__< Tarkoitukseni ei ollut plagioida (ja Walter on persoonaltaan täysin erilainen, eikä ulkonäkökään täysin täsmää), enkä edes muistanut koko sarjaa luodessani herra McRavenhillia... Oblivion Highin jälkeen kiinnostukseni pääsi kai hetkellisesti lopahtamaankin? En ole varma, mutta seuraava sarja joka hyppäsi kehiin oli Karin, jota lueskelen kyllä välillä vieläkin. Idea verta tuottavasta vampyyrista on ainakin omalaatuinen!
Hmm... Karininkin jälkeen kiinnostus tyssäsi hetkeksi... Taisi nousta uudelleen vasta lukion alussa, eli viime syksynä... Laittaa miettimään mitä mahdoin silloin lukea... Animesta tuijottelin sekä Furuban että Death Noten, Kannazuki no Mikoa aloitin mutta enpä sitäkään vaivautunut loppuun katsomaan... Seuraava sarja olikin sitten Naruto, joka on vakiintunut suosikkisarjakseni, joskin taas kirjastojen huonojen mangapokkarisaatavuuksien vuoksi putosin 20 pokkarin ajaksi kärryiltä, sillä en saanut niitä käsiini... (tässä välissä tuli mieleen myös Gothic Sports, joka on sinäänsä ihan mielenkiintoinen sarja, tosin olen lukenut vain ensimmäisen osan) Nyttemmin olenkin sitten ostellut Soul Eatereita, Monster Hunter Orageja ja Kuroshitsujeita. Jos vaikka onnistuisi nuokin keräämään... Ja onhan tuossa osan verran tuota Vampire Knightiakin!
Top 3: n näistä pääsevät Naruto, Soul Eater ja Kuroshitsuji. Erottuvat edukseen vauhdikkuudella ja omaperäisellä piirrosjäljellä (tosin Kuroshitsuji tuolla pääasiassa vivahteikkaan hahmokaartin vuoksi). Jokaisen anime-sovitukset ovat suhteellisen hyviä, joskin joskus teksteissä (sekä mangassa että animessa) on mielenkiintoisia käännöksiä... "Byakugan!"="Valkoinen silmä!" :"D ...se edes käänny noin...
No, -Shinigami- painelee tästä sitten vaikka jatkamaan ranskan lukemista (kirjoitelman sain onneksi jo tehtyä). Ilmiselvä "kuolen-tylsyyteen-saman-tien"-postaus... :"D Mutta hyviä viikonjatkoja ihmiset... Ja yleisenä neuvona: never give up! Voimia niitä tarvitseville ja silleensä... :"3 Eipä niitä ikinä turhan paljon toivoteta! Peeäs, alun kappale on vain soinut viimeiset kaksi päivää päässä. Parempi sekin kuin pelkkä säe "hirtän itseni patteriin", mutta on tuokin... Ei sillä, DIO on loistava. Mutta päässä soivat biisit... rasittavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti